Minusta ja perheestäni olennaisin...

 

 

 

Päivänvalon näin ensikerran vuonna  1965. Ammatiltani ja sydämeltäni olen puutarhuri ja hortonomi, -varsin luontohullu sellainen. Perheeni koostuu nelijalkaisista, olen siis piintynyt vanhapiika. Lapsuuteni vietin maalaistalossa; rauhaisan maalaismaiseman ja eläinten ympäröimänä. Lapsuudenkodissani oli kissojen ja koirien lisäksi lehmiä, sikoja, possuja, hevonen ja kaneja. Synnyinkodissani on edelleen maatila ja nykyisin tilustenpito keskittyy isoveljeni hevostalouteen. http://personal.inet.fi/yritys/aholantila/  Olen sisarusparven keskimmäinen ja minulla on myös pikkusisko.

 

Olen aina ollut erittäin eläinrakas. Eläimet ja luonto ovat aina olleet olennaisen tärkeä osa elämääni ja tulevat aina olemaan sydäntäni lähellä. Rakkaimmat harrastukseni liittyvätkin niin omiin lemmikeihin kuin moninaisiin luontoharrastuksiin. Valokuvaaminen, luonnontuntemuksen kartuttaminen, vaihtoehtoiset luonnonmukaiset hoitomuodot,  luonnossa liikkuminen ja retkeily; - siinäpä olennaisemmat ajanvietteeni lemmikki-harrastusteni lisäksi. Koen mielekkääksi ja antoisaksi myös kehon kokonaisvaltaisesti rentouttavan meditoinnin.

 

Tälläkin hetkellä asun maalla; kolmen landseer-uroksen ja kasvavan riepulauman kera. Kotimme sijaitsee Satakunnassa, Köyliön kunnassa, maaseudun rauhassa entisellä kyläkoululla. Pori ja Rauma ovat noin 50km etäisyydellä. Tampereelle, Forssaan ja Turkuun tulee matkaa noin 100km, Helsinkiin reilut 200km. 

Tämä luonnonläheinen asuinseutu onkin  ihanteellinen elinympäristö niin emännän, kuin kaikkien nelijalkaisten perheenjäsenteni mielestä. Hauvelit saavat temmeltää vapaana mielinmäärin niin omalla pihalla, kuin ympärillä olevilla pelloilla, jokirannassa ja metsissäkin.   

 

 

Näkymä kotipihaltamme; takaa ja edestä. Rakensimme riepumaakareille turvallisen kissatarhapergolan ulkoiluun ja kiipeilyyn. 

 

 

 

Kissa historiastani 

 

 

Lapsuudessani oli aina muutamia kissoja synnyinkodissani, vanhempani olivat aikanaan maanviljelijöitä ja meillä oli tyypillinen maatila lehmineen ja sikoineen. Muutamia vuosia sitten kesytin villikissanpennusta itselleni varsin sähäkän lemmikin. Pitkään kesti luottamuksen rakentaminen varaukselliseen pikkukissaani, juoka oli varhaispentuaikansa elänyt täysin villinä ja luonnonvaraisena.  NaksuNappeli oli vahvasti oman tiensä kulkija; villi kulkuri luonteeltaan. Syvästi rakastamani NaksuNappeli-kollikas osoittautui "murrosikäisenä" melko ailahtelevaksi ja hieman alkukantaiseksikin temperamentiltaan. 

 

 

NaksuNappeliYksinTappeli pentuna kiipeilytelineellään ja aikuisena ulkoilemassa 

 

Yritin aikani opettaa NaksuNappelia sisäkissaksi, mutta vedin vesiperän niin valjastreeneissä kuin ulkotarhaan opettelussakin. Naksu ahdistui ennenkokemattomasta vapaudenriistostaan silminnähden. Alkuun kollikas kävi agressiiviseksi ja entistä pidättäytyneemmäksi. Myöhemmin kattimaakari flegmatisoitui sisäkissana olemiseen ja lopulta luovutin ja annoin pojan nauttia vapaudestaan, jolloin siitä tuli taas oma iloinen  itsensä.  

 

Vuoden ikäisenä Naksu kastroitiin, mutta kollipojan pohjaton vapaudenkaipuu ei siitä laantunut. Luonne tosin muuttui kulkusten poiston jälkeen entistä epäluuloisemmaksi ja aikaslailla arvaamattomaksi. Kastroinnin jälkeen Naksutti alkoi pidentää retkiään ja alkoi myös karkailla kotoaan, jääden lopulta omille teilleen. Naksun katoaminen oli kova isku minulle. Kollipojan kohtalon arvailu ja syvä syyllisyys painoi raskaana sydänalassani todella pitkään. Tuolloin minusta tuntui, etten enää koskaan saata ottaa itselleni kissaa lemmikiksi. Onneksi toivuin kuitenkin traumastani ja nyt kotona on ihastuttava riepukattilauma temmeltämässä ja sulostuttamassa elämääni! 

 

 

Koirista ja muista lemmikeistäni  

 

 

 

 Landseer urokset: Wuoriluodon AlBundy "Wesperi-Wessuli" ja Dingelin Mica Marco "Kamu"

 

 

Minulla on myös ollut jo lapsuudenkodissani koira, maatiaiskissoja ja marsu, sekä oma nimikkopossu ja lehmä. Myöhemmin lemmikkeinä on ollut myös gerbiilejä ja kääpiökaneja. Lapsuudenkodissani hauvelit olivat vanhempieni hankkimia sekarotuisia turriaisia.

 

Itse ihastuin jo muutaman vuoden ikäisenä naperona suurikokoisiin luppakorvaisiin karvaturrikas hauvoihin. Etänaapurissa asusti waltawan kokoinen bernhardilainen, joka vei sydämeni. Muistan, miten vuosikaudet anelin vanhemmiltani samanlaista halinallukkaa itselleni lemmikiksi. Vastaus oli kuitenkin aina suunnilleen sama: "Meille ei noin isoa koiraa hankita. Osta vaikka 5  lehmän kokoista koiraa sitten kun asut omassa huushollissasi."  Ja hankinhan minä. En tosin bernhardilaisia, vaan landseer-rotuisia vesipelastuskoiria.  Silmänisku Nauru

 

 

 

Sateenkaarisillan takaa: Yarizan Lilian "Möttönen" ja Hyväntahdon Niila Nyherö "Welmunen" ruskametsässä.

 

 

Ensimmäisen oman hauvani; landseernarttu Sau-Rein Anelman "Ani" ostinkin jo 18-vuotiaana (vuonna 1983). Siitä saakka olen ollut näiden hurmaavien jättikokoisten vesipelastuskoirien lumoissa! Landseereita minulla on ollut tähän mennessä viisi. Myös yksi lansu-seefferi (=kiihkeän salarakkauden hedelmä) "SukuLaku", sekä leonberginkoira uros Kinglords Mr Tom Dalton "Rölli" on mukaan mahtunut.

 

Pitkään asuin kahdestaan lansunarttu Yarizan Lilian, eli "Möttösen  kanssa. Tammikuussa 2007 sateenkaarisillalle liidellyt rakas ja uskollinen Vanhamuori Möttönen jätti pohjattoman ikävän ja kaipuun jälkeensä.  

 

Sateenkaarisillalta: VanhamuoriMöttönen nauttii kesäisestä tunnelmasta niityllä tuomen katveessa

 

 

Tälläkin hetkellä perheessämme on tietenkin kolme nuorta vesipelastuskoiraa: lansu-urokset Dingelin Mica Marco "KAMU", Wuoriluodon AlBundy "WESSULI", sekä Maitokuonon Dumbo Domino "HEPULI". Molemmat ovat rotunsa jalostuksen mukaisesti oikeita vesipetoja. Kaikki lansupojat rakastavat uimista ja kaikenlaista vedessä läträämistä yli kaiken muun. Ellei mitään muuta lutakkoa lähistöltä löydy, niin keväiset tulvaojatkin kelpaavat hätävarana pulikoimiseen. Ovat aivan willinä veteen! Kieli ulkona

 

Wuoriluodon AlBundy "Wepsutti" ja Dingelin Mica Marco "Kamutti" lempipuuhassaan.

 

 

 

Koko lansu-trio on  myös todella ihastuttavia luonteeltaan ja täydentävät toisiaan. Siinä missä KamuNallukka on rauhallinen ja maltillinen, Wessu-SuperHessu huseltaa ja höseltää menemään sata lasissa; vähintäänkin kahteen suuntaan yhtä aikaa. Kieli ulkona Hepuli taas on nimensä veroinen hepuloiva lempeä terminattori. Nämä hyväntuuliset raikulipojjaat tykkäävät kovasti meidän kaikista riepukissoista, - ja tunne on kyllä wahwasti molemminpuolinen! Nauru  

   

Dingelin Mica Marco "KamuRallatti" / "KamuNallukka" kulleroniityllä kesäpäivänä

 

 

Wuoriluodon AlBundy "Wesperi / Wessuli" pentuna niityllä

 

 

Riepumaakareistamme löytyy enemmän tietoa "pages"-osion alta, jossa kullakin riepukerällä on oma infopakettinsa kuvien kera. Hymy